Elokuun viimeinen ilta, kesän viimeinen ilta. Kuvat parin viikon takaa, jolloin illoissa oli vielä aavistus kesästä. Nyt ilmassa on jo syksyinen vire ja illat pimenevät päivä päivältä nopeammin. Oli hyvä kesä, kerrassaan. Kiireinen, kiireisempi kuin koskaan aiemmin, mutta samalla niin kovin ikimuistoinen. Maanantaina odottavat uudet haasteet, jännittää jo hiukan, mutta vain hyvällä tavalla.

Hei hei kesä. Tervetuloa syksy.

Ja niin kaikki järjestyy.

Loppuvuodeksi tiedossa oman alan töitä omasta kaupungista. Ei tarvitse muuttaa, ei tarvitse lähteä uuteen suuntaan, ei tarvitse miettiä uusia suunnitelmia. Saan jäädä kotiin.

Nyt hymyilyttää. 

Sonka, Rovaniemi.

Pikainen pyrähdys pohjoiseen ja heti samana iltana takaisin kotiin. Niin mielelläni olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa näille seuduille, lähtenyt vähän pohjoisemmaksikin. Mutta ei, tällä kertaa se ei ollut mahdollista. Ehkä ensi kerralla sitten.

Onni on asua vain muutaman tunnin ajomatkan päässä näistä maisemista.

Elokuisena lauantaina kirpputoreja, itsetehty pitsa, pestyt ikkunat, kivoja suunnitelmia ensi viikolle, ulkona kuivuvat pyykit ja pitkästä aikaa kirja, jonka lukemista ei malttaisi jättää kesken. Olisivatpa kaikki vapaapäivät tällaisia.

Elokuun alkua. Vadelmia, värikkäitä iltataivaita, vesimelonia. Smenaan pitäisi ostaa filmiä, jotta saisi näitä elokuun värejä tallennettua myös sillä.

Löysin heidän musiikkinsa. Kuunnelkaa tekin.