Kävin toissapäivänä mummolassa hengittämässä raitista ilmaa, kuuntelemassa lintujen laulua ja joen kohinaa, kävelemässä pitkin autioita teitä ja katselemassa pienten tassujen lumeen jättämiä jälkiä. Kevään ensimmäiset joutsenetkin näin, ne lensivät ylitseni, kun kävelin pitkin metsäpolkua.

Oli ihana päästä hetkeksi pois kaupungista, unohtaa kiireet ja hengähtää hetkisen ajan. Olen niin onnellinen tuosta paikasta.

Arkea, vapaata. Ne ovat nykyään oikeastaan sama asia. Luentoja ei enää ole ollut muutamaan viikkoon, on vain enää opinnäytetyön raportti jäljellä. Sekin on jo oikein hyvällä alulla. Jännittävää. Ulkona hypin riemusta joka kerta, kun näen pienenkään palan asfalttia. Toissapäivänä leijaili hetken aikaa ulkona kevään tuoksu, tiedättehän sen, se tuoksu joka saapuu joka kevät. Teki mieli pysähtyä siihen paikkaan ja jäädä odottamaan, että se tuoksu valtaisi koko kaupungin. Viime päivät olen haaveillut keltaisesta kynsilakasta ja punaisista tennareista. Ainakin toisen haaveen aion ensi viikolla toteuttaa. Tai ehkä toteutan kummatkin, ihan vain kevään kunniaksi.

Kiitos muistamisista Hanna ja varista, olette ihania!

Lauantaiaamuna avokado ja kirja, tulppaanit ja sininen taivas. Tuntuu keväältä.

***

On Saturday morning avocado and a book, tulips and blue sky. Feels like spring.

Ihana Mirva haastoi kertomaan seitsemän asiaa.

1. Sain parin viikon oman alan sijaisuuden, josta ensimmäinen osa oli tällä viikolla. Loput päivät ovat ensi viikolla. Ne päivät töissä vahvistivat tunnettani siitä, että tämä on minun alani. Valmistumiseeni laskettavat kuukaudet voi nyt laskea yhden käden muutamalla sormella. Se tuntuu hurjan kummalliselta, mutta samaan aikaan hurjan mahtavalta. En malta odottaa.

2. Olen hirveän huono tekemään päätöksiä, jotka koskevat minua itseäni. Tällä viikolla oli taas yksi tilanne, jossa minun piti äkkiä päättää eräs asia. Mietin ja pohdin ja jaahasin ja lopulta tein päätöksen, mutta sen jälkeenkin vain jatkoin miettimistä ja jaahaamista ja kaduin päätöstäni. Tällä kertaa kävi tuuri, sain toisen mahdollisuuden ja päätin toisin. Se kannatti.

3. Toisessa kuvassa olevat kortit sain tällä viikolla postissa Olinalta (kiitos vielä kerran!). Oli ihana saada korttipostia. Nuorempana minulla oli paljon kirjeystäviä ympäri maailmaa - Salomonsaarilta keskeltä Tyyntä Valtamerta, monesta eri Yhdysvaltojen osavaltiosta, Ranskasta, Saksasta, Itävallasta, Japanista... Vuodet vierivät ja kirjeystävät jäivät, paitsi yksi, hän on Japanista. Kirjeet ovat vaihtuneet kiireiden vuoksi sähköposteihin ja tekstiviesteihin, mikä on sinänsä harmi, sillä kirjepostissa on aina oma tunnelmansa. Vielä jonakin päivänä tapaamme hänen kanssaan oikeastikin, olen siitä varma. Myös Olinan minä haluaisin joskus tavata ihan oikeasti, kuten monet teistä muistakin blogiystävistä.

4. Kunhan kiireet tässä helpottavat, laitan minäkin postia muutamalle teistä. Mutta siitä lisää myöhemmin.

5. Nyt minulta katkesi ajatus enkä meinaa keksiä enää mitään kerrottavaa. Olen kirjoittanut tähän jo monta asiaa ja sitten muistanut, että olenkin kertonut ne jo aiemmin. Siitä tulikin mieleen, että on aika hurjaa, että olen kirjoittanut blogia jo näin monta vuotta. En olisi uskonut tämän aloittaessani, että jatkan näin pitkään. Tästä on tärkeä osa elämääni, tapa ilmaista itseäni. On huikean hienoa, miten paljon olen saanut blogin kautta. Erityisen onnellinen olen niistä ihmisistä, jotka ovat tulleet osaksi elämääni. Kiitos teille, ihan jokaiselle.

6. En oikeasti käytä puheessani niin paljon adjektiiveja kuin blogini kautta voisi ehkä luulla. Tai ehkä käytänkin, en kyllä vain itse sitä huomaa. Huomaamattani vain kirjoitan niitä, ne tipahtelevat sanojen joukkoon kuin itsestään. Ja onhan ihana vain niin ihana sana, että sitä ei voi sanoa liian usein.

7. Näiden asioiden kirjoittamisen aikana ehti kulua lähes kaksi tuntia, mukillinen kaakaota ja vähän liian monta palaa lakritsia ja suklaata.