Taas yksi hidas sunnuntai hurjan kiireisen viikon jälkeen. Tykkään.

Kiire on saanut minut hyppysiinsä. Palaan tännekin useammin, kunhan ehdin hieman hiljentämään vauhtia.

***

Another lazy Sunday after a busy week. Loving it.

Miten kummassa syyskuu on ehtinyt jo yli puolivälin? Vastahan se alkoi. Kummallista.

Kaikkialla on keltaista ja minulla soi päässä tämä.

***

I can't believe half of September is already gone. It feels like it was just yesterday when I turned my calender to this month.

I'm seeing yellow everywhere and this is playing in my head.

Oli ihanan hidas sunnuntai, ei ollut kiire minnekään. Aamulla avoimesta ikkunasta lensi sisään perhonen, vein sen juomalasin suojissa takaisin ulos. Otin puikoille ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen lankaa, tuntui ihanalta neuloa pitkästä aikaa. Kädetkin kestivät, ei tullut ainakaan vielä kipuja. Toivottavasti ei tulekaan, täytyy vain malttaa eikä neuloa liikaa kerralla. Huomaan odottavani ja olevani iloinen siitä, että huomenna on maanantai. Arki tuntuu oikein hyvältä.

Syyskuinen merenranta oli hurjan tuulinen, melko hiljainen ja aivan yhtä ihana kuin aina ennenkin. En tajua, miksi en käy rannalla useammin. Pitäisi käydä.

***

By the sea. It was windy, quiet and lovely.

Syyskuun ensimmäinen sunnuntai. Lattia on täynnä valokuvanippuja, pitäisi liimata ne albumiin. Jäin vain miettimään, että haluanko laittaa niitä sittenkään ostamaani albumiin. Tai eihän se edes oikeasti ole tarkoitettu valokuville, se on kai virallisesti luonnoskirja, mutta minusta siitä tulisi kiva valokuva-albumi. Täytyy pohtia.
Tuli yhtäkkiä sellainen olo, että olisi kiva aloittaa jokin uusi harrastus. En vain tiedä vielä yhtään, että mikä se olisi. Sitäkin täytyy pohtia.
Ja juuri nyt pohdin kuitenkin eniten huomista, alkavaa työharjoittelua, joka jännittää ihan vietävästi. Hoen hui ja iik ja säntäilen hermostuneena paikasta toiseen. Eiköhän se kuitenkin ihan hyvin suju, kun alkuun pääsee. Toivottavasti.