Elokuun viimeisinä päivinä on ollut omenalöytöjä päiväkävelyllä, kiikkumishetkiä pikkuisen ystävän kanssa, maahan pudonneita lehtiä täynnä syksyn värejä, ihana islanninhevosvaellus Kainuun jylhissä maisemissa, naurua, jännitystä, levollisuutta, ihania ihmisiä. Ylihuomenna koittaa paluu arkeen, menen pariksi päiväksi töihin. Ensi viikolla arki kolahtaakin vastaan heti kunnolla, kun alkaa opintojen viimeinen työharjoittelu. Hui, jännittävää.

Minusta tuntuu, että taidan olla valmis tapaamaan syyskuun. Hei hei kesä, olit ihana, sinua tulee ikävä. 

***

I have had lovely times during the last days of August. Now I'm ready to meet September, at least I think so. Bye bye summer, you were absolutely wonderful and I'm going to miss you.    

Tänä aamuna ikkunan takaa tervehti usvainen kaupunki. Iltaisin samasta ikkunasta voi seurata, kuinka linnut lentävät suurina parvina. Päätin, että yritän opetella käyttämään hametta enemmän syksylläkin. En ole oikein osannut aiemmin, jostakin syystä hameet ovat jääneet aina vaatekaapin hyllylle syksyn saapuessa. Täytyy mennä ostamaan villasukkahousuja, että tarkenee. Jalkalampun jalka sai vihdoin ja viimein uuden värin, aiemmin se oli vaalea ja ruma, mitäänsanomaton. Tuo tummempi väri sopii mielestäni siihen paljon paremmin. Kodin valtaa basilikan tuoksu, lasagne on valmista. Nyt syömään.

Haluaisin virkata lisää kukkia, mutta en voi, koska olen hukannut virkkuukoukkuni. Löysin kirpputorilta ruusuhuivin kahdella eurolla. Ostin sen, vaikka niitä on jo ennestäänkin useampi - mutta eihän ruusuhuiveja voi koskaan olla liikaa? Parvekkeella ei kuki enää mikään muu kuin kanerva.

Eräänä aamuna ikkunan avatessani tunsin syksyisen tuulahduksen. Tuli hyvä ja helpottunut olo, annoin itselleni luvan siirtyä alkusyksyyn. Kesä on ollut ihana, ehkä yksi parhaimmista. On tunne, että syksystäkin tulee hyvä. On paljon uusia haasteita edessä, en malttaisi odottaa. Lomaa on kuitenkin jäljellä vielä pari viikkoa ja aion ottaa siitä kaiken irti. On vielä paljon tekemistä jäljellä näille lomapäiville. Toivon lämpimiä päiviä ja aurinkoa, ei tätä harmautta ja sadetta.
Alkuviikosta mökkeiltiin pari päivää ystävien kanssa, oli ihanaa. Näin enemmän sudenkorentoja kuin koskaan aiemmin, kuuntelin puiden suhinaa ja söin vadelmia suoraan pensaasta. Olen kolunnut kirpputoreja läpi lähes päivittäin ja tehnyt hyviä löytöjä. Syksyksi löytyi kunnolliset nahkasaappaat halvalla - enää ei tarvitse palelluttaa varpaita kangastennareissa. On löytynyt myös takki ja huiveja, ja paljon muutakin. Haaveilen jo siitä, että voin laittaa päähän myssyn ja kääriä kaulaani lämpöisen huivin. Ja se väriloisto, kun luonto muuttaa värejään - en malttaisi odottaa. Se on ehkä kauneinta aikaa vuodesta. 

Syksy tuntuu juuri nyt kovin kauniilta ajatukselta. 

Sunnuntaiaamuna.

Heräilevä kaupunki oli lähes autio aamukahdeksalta. Kauempana kuului autojen ääniä, ohitseni kulki vain muutamia lenkkeilijöitä. Oli ihanan rauhallista. 

***

On Sunday morning.

Vihreyden seassa näkyy jo loppukesä, aavistus syksyn hiljaisesta lähestymisestä. Siitä huolimatta haluan vielä pitää kiinni kesästä, en päästää vielä irti. Syksylle on oma aikansa, nyt sen aika ei vielä ole, olkoonkin se kuinka ihana tahansa. Minä haluan vielä elää tätä kesää.

Päivä alkoi pannukakkuaamiaisella.

Viikonloppuna oli sadetta ja aurinkoa. Mummolassa oli viileät lattiat, tarvitsin villasukat lämmittämään varpaita. Löysin kaapista tädin vanhoja vaatteita, tuli mieleen lapsuus ja ihanat hetket tädin seurassa. Tuli hyvä mieli ja toisaalta kova ikävä. Oli paljon naurua ja iloa, innostumista ensi kuussa odottavista haasteista. Hämmennystä ja suruakin oli, kun lenkillä osuin alueelle, jossa ennen oli peltoja ja vanhoja taloja - nyt siellä on valtavan suuria ja rumia sementtimöykkytaloja, jotka ovat jyränneet alleen kaiken vanhan ja kauniin. Tuli heti mieleen Niinan sanat ja kamalan paha mieli siitä, että kaikki vanha hävitetään. En vaan voi käsittää.

Elokuun ensimmäisen haikeus on melkein poissa. On ollut hyviä hetkiä ja ihania ihmisiä. On ollut kirpputorikierroksia ja hyviä löytöjä. On ollut vieraita ja inspiraatiota tehdä rästiin jääneitä töitä. On ollut pitkästä aikaa ompelukone pöydällä ja nuppineuloja kankaat täynnä. On ollut myös vähemmän mukava herääminen aamuneljältä, kun naapuri soitti pianoa ja lauloi melkoisen pahasti nuotin vierestä, mutta ilman sitä herätystä en olisi nähnyt aamuauringon värittämää taivaanrantaa - hyvä puolensa kai sitten siinäkin oli.

Näitä päiviä toivon lisää koko elokuulle ja ihan jokaiselle muullekin kuukaudelle.

Elokuu on täällä. Se tuli taas ihan yllättäen, hiljaa nurkan takaa eikä juurikaan varoitellut tullessaan. Loppukesä on tainnut todella alkaa.

Olo on kummallisen haikea.

***

I can't believe it's already August.