Eräs kiva tyttö kävi kylässä ja toi ihanan nappikukkasen. Kiitos vielä kerran, tykkään siitä hurjasti!

Löysin kaupasta juuri oikean sävyistä ruskeaa lankaa lapasiin, mutta mietin kauan, ostanko sitä vaiko en. Pelkäsin saavani taas käteni kipeiksi, jos neuloisin jotain. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja nivelkipuja ei ole tullut. Hiphei hurraa! Kun nyt malttaisi neuloa vain pieninä annoksina, ettei pistäisi taas käsiään pilalle.

Aikaisempina vuosina en ole oikeastaan pitänyt lokakuusta. Se on tuntunut aina jotenkin tympeältä, värittömältä kuukaudelta. Tänä vuonna asiat ovat olleet ihan toisin. On ollut paljon pieniä, hyviä asioita ja yksi pitkäaikainen haave on toteutunut. Tämä on ollut hyvä kuukausi.

Ostin lähikaupasta kimpun neilikoita, lempikukkiani tulppaanien ohella. Huomaan kaipaavani sisälle lisää värejä, koska ulkona värit harvenevat päivä toisensa jälkeen. Ikkunan alla olevissa puissa ei ole jäljellä enää yhtään lehteä.

Kävin viime viikolla kirpputorilla ja löysin kaulahuivin. Se oli täydellinen, pehmeä ja lämmin. En kuitenkaan ostanut sitä, ajattelin etten sitä tarvitse. Huivi jäi kummittelemaan mieleen, seuraavina päivinä harmitti hirveästi ostamatta jättäminen. Se olisi ollut juuri sopiva huivi talveksi. Tänään ehdin taas piipahtaa kirppiksellä ja siellähän se huivi oli, kaikkien muiden vaatteiden alla piilossa, aivan kuin odottamassa minua. Nyt se on minun.

Ulkona oli aamulla erikoinen valo. Ehkä se johtui lumesta, vaikka sitä ei paljoa olekaan. Valo oli kuulas ja kaunis, kirkas mutta samalla hieman utuinen. Siitä valosta tuli mieleen keväiset päivät, en tiedä miksi. Nyt sumuisuus on kadonnut. On vain kirkasta ja raikasta, ilmassa talven tuoksua.

ps. Avokado maistui... hieman erikoiselle. En oikein tiedä, pidänkö siitä vaiko en. Täytyy ostaa toinen ja tehdä sitten päätös. Kiitos teille vinkeistä.

Lumi tuli ja lumi suli. Onneksi. Vielä en olisi siitä tykännytkään. Mutta kylmä on, ilman sitä luntakin. Kävelen ulkona talvisaappailla, kun ei ole tarpeeksi lämpimiä syyskenkiä. Silti palelee varpaita.

Päätin pari päivää sitten ostaa ruokakaupasta jotakin sellaista, mitä en ole aiemmin syönyt. Ostin avokadon. Tuossa se on nyt nököttänyt pöydällä nämä muutamat päivät, kun en tiedä, milloin se on kypsä. Tätä menoa se on varmaan kohta ylikypsä ja syömäkelvoton.

Alkoi loma, vaikka ei se siltä tunnu. Tekemistä riittää. Mutta toisaalta hyvä niin, en minä osaisikaan vain olla. Pitäisi kai opetella.

Hetki ennen raekuuroa, veden ja rännän sekoitusta sekä koko ajan yltyvää tuulta.

Anteeksi, että olen ollut niin hiljaa viime aikoina. On ollut tavallista, hyvää arkea, joskin vähän liian kiireistä sellaista. Toivottavasti teillekin kuuluu hyvää.

Aamulla usvainen kaupunki, illalla lenkki hämärtyneessä kaupungissa. Auringossa hohtavat puunlatvat, suuret lintuparvet lentomatkallaan jonnekin kauas. Paljon aikomista, vähän toteuttamista. Monta projektia ja liian vähän aikaa, tuskastumista, ahdistumista, ärsyyntymistä olemattomistakin asioista. Paljon ilon hetkiä myös, onneksi, ilman niitä tuntuisi liian raskaalta.

Ja sitten eräänä aamuna huomaakin, että on jo lokakuu. Aika kuluu kuin nopeutettuna.