Vuoden viimeinen.

Toivon teille jokaiselle onnea, iloa ja kauniita hetkiä vuodelle 2010!

Kiitos tästä vuodesta; olette ihania, ihan jokainen.

Vinkuvonkuvalivali.

Ny on kuulkas semmonen juttu, että taijan valittaa vähäsen.

En nimittäin osaa lomailla. En osaa vain olla. Luulin osaavani. Olin väärässä.

En voi kutoa, koska olen näköjään kutonut himpun verran liikaa ja nyt kädessä on jännetuppitulehdus (paranemaan päin tosin).

En voi kuvata, koska sisällä on himputin pimeää ja ulkona tulee lunta kuin, no, jostakin.

En halua mennä kävelylle kaupungille, koska ajatus kyynärpäätaktiikkaa käyttävistä alennusmyyntiryntääjistä nostaa ärsytyskynnystä entisestään.

En yksinkertaisesti jaksa katsoa enää yhtäkään elokuvaa enkä lukea yhtäkään kirjaa.

Lisäksi olen viime päivinä törmäillyt normaalia enemmän, kävellyt mm. päin seinää ja liukastunut sisällä ollessani pariin otteeseen (en muista olenko maininnut, mutta olen melkoisen kömpelö ja törmään seiniin/pöytiin/tuoleihin ymv. vähintään kerran päivässä).

Taidan mennä varjonyrkkeilemään hetkeksi, koska lenkillekään en viitsi lähteä (juoksisin varmaan päin lyhtypylvästä) ja sitten huudan äänettömästi jonkin aikaa. Jospa ärsytys sillä lähtisi. Edes osittain.

Jouluisia hetkiä.

(Ähky)syömistä, suklaata, jouluista kakkua, ihan liikaa lahjoja (joskin tarpeellisia jokainen), televisiomaratoneja, elokuvia, hyviä kirjoja, laiskottelua, myöhään valvomista, pitkään nukkumista, kynttilöitä, olemista vain.

Joulu on ollut hyvä.

Jouluiloa!

Toivotan teille kaikille kaunista, ihastuttavaa ja rauhallista joulua. Toivottavasti joulunne on juuri sellainen kuin sen itse toivotte olevan.

Tavataan taas joulupyhien jälkeen.

Sunnuntai.

Ulkona on samanaikaisesti kirkasta ja harmaata. Ja jäätävän kylmäkin siellä on. Omakuva ikkunalasia vasten ei oikein onnistunut, lasi heijasti minut moniuloitteiseksi.
Taidan pysyä loppupäivän sisällä, syödä mansikkakiisseliä ja etsiä lintukirjasta kauneimpia lintukuvia.

Päivän hyvät ja huonot.

+joululahjaostokset tehty lähes kokonaan ja itsetehtyjen lahjojen viimeistely loppusuoralla
+pakkasta parikymmentä astetta, nyt tuntuu talvelta!
+narskuva ja kimalteleva lumi
+ostin itselleni joulusuklaata
+sain joulupostia
+kaksi päivää loman alkuun

-tajusin, etten mitenkään ehdi tehdä muutamaa suunnitelmissa olevaa lahjaa ja harmistuin
-huono tukkapäivä (tekisi mieli leikata polkkatukka, mutta en osaa päättää, leikkaanko vaiko en!)
-unohdin lähettää yhden paketin
-oli kiirekiirekiire

Hyvä päivä, muutamista miinuksista huolimatta.

-13°C

ja koko ajan kiristyy. Ensi viikoksi lupasivat yli kahdekymmenen asteen pakkasia. Nyt alkaa tuntua joulukuulta. Hain kellarista paksun kaulahuivin valmiiksi aamua varten ja etsin saappaisiin astetta paksummat villasukat.


Joululoman alkuun viisi päivää. Pitäisi varmaan sanoa, että 'enää viisi päivää', mutta tuntuu, että siihen on vielä pitkä aika. Ajatus koko lomasta tuntuu vielä kaukaiselta, kun on tekemättä tuhat ja sata asiaa.


Kannoin eilen kaupasta kotiin kimpun tulppaaneita. Vähän nuupahtivat matkalla, taisivat kärsiä kylmästä, mutta nyt taas kukoistavat. Täytynee ottaa mallia kukista; viikonlopun laiskottelu saa nyt loppua, paras alkaa taas töihin. Muuten tulee loppuviikosta kiire.

Kirpeän kaunista pakkasviikkoa jokaiselle!

Todellinen löytö.

Polaroid-kamera kirpputorilta, hinta 6€. Vuosien etsinnän jälkeen löytyi aivan sattumalta ja vieläpä tuolla hinnalla! En meinanut uskoa silmiäni, kun näin kameran ja hintalapun.

Huomenna lähden metsästämään kaupoista Polaroid-filmiä. Sittenpähän nähdään, miten kamera toimii (vai toimiiko lainkaan).
Mutta toimipa tai ei, onnellinen olen löydöstä joka tapauksessa. Hiphei hurraa!

Lapsuusmuistoja.

METSÄ. Metsä alkoi takapihalta ja liittyy valtavaan osaan lapsuusmuistoistani. Tunsin lähiseudun metsät paremmin kuin omat taskuni. Siellä mentiin pää kolmantena jalkana, ei osattu pelätä ollenkaan. Leikittiin, vakoiltiin ohikulkijoita, syötiin mustikoita ja puolukoita. Käveltiin kaatuneiden puiden runkoja pitkin kuin trapetsitaiteilijat ja kiipeiltiin kivillä. Yhtenä talvena putosin eräältä kiveltä varmaan parin metrin matkan suoraan selälleni maahan. Muistan vieläkin sen tunteen, kun tajusin, että nyt putoan. Onneksi ei käynyt mitenkään.

UKKONEN. Pelkäsin ukkosta. Menin aina keittiön kylmiöön piiloon, kun salamointi alkoi.

SISKO/VELI. Olen ainoa lapsi.

IKKUNA. Kotona oli ikkunat, joiden karmit olivat muoviset ja ruskeat. Kylminä pakkaspäivinä ikkunoihin muodostui huurua. Olisin aina halunnut piirtelin huuruun aina sormillani kuvia.

ITSENÄISYYSPÄIVÄ. Kun olin lapsi, pidimme äidin ja isän kanssa aina itsenäisyyspäivänä perheen omat pikkujoulut. Leivottiin vuoden ensimmäiset piparkakut ja joulutortut. Illalla katsottiin aina televisiosta Linnan juhlia.

MATKA. Voi että, tähän onkin vaikea valita vain yksi. Kyllä ikimuistoisin on varmaankin reissu Norjaan, kun olin yhdentoista. Ajettiin autolla ensin Lappiin ja sieltä Pohjois-Norjaan, yövyttiin Tromssassa. Kerättiin simpukoita ja uitettiin käsiä vuoristopuroissa. Aivan ihana matka.

LAPSUUSAJAN PIHA. Omakotitalon piha, jossa oli leikkimökki ja hiekkalaatikko, leikkipuisto muutaman sadan metrin päässä. Unelmapiha.


LAULU. Yksi lapsuuden suosikkilauluistani oli Katri Helenan "Anna mulle tähtitaivas". Hoitopaikassa oli aina radio päällä ja tämä oli silloin radioissa soitossa. Sitä sitten hoilasin, etenkin silloin, kun minua vietiin aamulla hoitoon ja taivaalla näkyi tähtiä.

KALENTERI. Keittiön seinällä oli aina seinäkalenteri, johon äiti kirjoitti kaikki menot, syntymäpäivät ja muut muistettavat asiat sekä ympyröi nimipäivät.

PUURO. Meillä kotona syötiin aina kaurapuuroa. Hoitopaikassa syötiin aina aamupalaksi Elovena-puuroa, jonka hoitotäti isossa keitti kattilassa. Mummulla ollessa syötiin myös Elovenaa.

JOULUPUKKI. Minulle kerrottiin pienestä pitäen, ettei joulupukkia ole olemassa. En siis ole koskaan uskonutkaan joulupukkiin. Silti muistan menneeni ehkä nelivuotiaana pöydän alle piiloon, kun tuttava tuli meille joulupukkina (vaikka tiesinkin siis heti, kuka pukinvaatteissa oli).

MATEMATIIKKA. Tykkäsin ja osasinkin ihan hyvin. Ei kuitenkaan tainnut vielä ala-asteella kuulua lempiaineisiin.

KELLO. Sain isältä 6-vuotta täyttäessäni ensimmäisen rannekelloni, jossa oli vaaleanpunainen nahkahihna. Sen taakse on kaiverrettu etunimeni ja ikäni. Kello on yhä tallessa.


OKSENTAMINEN. Minä, isä, äiti ja mummu lähdimme eräänä kesänä sukulaisille Helsinkiin. Oli valtavan helteinen kesäpäivä ja istuimme kuumassa autossa monta tuntia. Perille päästyämme sain kovan oksennustaudin. Mummu jäi Helsinkiin sukulaisille, isä ajoi autolla takaisin kotiin ja minä matkustin äidin kanssa lentokoneella perässä. Olin tuolloin ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneessa. Kun pääsimme kotiin, oli oksennustautikin hävinnyt.

MUMMO. Olen tavannut vain yhden mummuni. Mummu oli maailman paras mummu. Kävimme mummulla viikonloppulomalla vähintään kerran kuukaudessa. Mummu oli myös meillä jouluisin. Hän oli oikea viherpeukalo; kukkapöydät notkuivat kukkia ja ulkona oli kukkapenkissä jos jonkinlaisia kukkasia. Kerran onnistuin jotenkin vahingossa potkaisemaan mummun isoa kaktusta ja sain varpaaseeni ison piikin. Kaktukselle ei käynyt mitenkään.

KIRJA. Olin oikea lukutoukka, luin ihan valtavasti. Opin lukemaan ennen esikoulua. Kirjastossa käytiin useasti ja lainasin aina ison kirjoja. Peppi Pitkätossut olivat kestosuosikkejani. Lisäksi muistan jossakin vaiheessa tykänneeni hurjasti Maikki Harjanteen Minttu -sarjasta.

KITARA. Kitarasta tulee mieleen päiväkerho, jossa laulettiin ja ohjaaja soitti kitaraa.

PIPO. Yksi pipo oli semmoinen punainen hiippapipo. Siitä tykkäsin valtavasti. Meillä oli jossakin vaiheessa ala-asteella kisa, että kenellä oli pisin hiippa pipossa.

KAMPA. Kammasta tulee mieleen ranskalaiset letit. Äiti kampasi hiukseni vaaleanpunaisella kammalla ja letitti sitten ranskalaisille leteille.

LINTU. Meillä oli takapihalla aina talvisin lintulauta. Laitoimme aina isän kanssa linnuille siemeniä syötäväksi. Saatoin istua ikkunassa tuntikausia ja seurata lintuja. Kaunein lintu oli mielestäni punatulkku.

MERI. Merenrannalla käytiin kesäisin uimassa. Oltiin rannalla aina koko päivä, otettiin eväät mukaan tai ostettiin satamasta paistettua kalaa.

Tämä haaste näyttää kiertäneen blogeissa pari vuotta sitten, löytyy muun muassa Minjan blogista. Tehkääpäs te muutkin, jotka ette ole tätä aiemmin tehneet; olisi ihana lukea teidänkin lapsuusmuistojanne.

Melkein ehdin.

Taivaanranta oli tänään uskomattoman kaunis. Oli punaisen ja violetin eri sävyjä, keltaista, oranssia, aavistus sinistä. Jos omistaisin vesivärit, maalaisin paperille niitä sävyjä; tuntuu, että sanat eivät riitä kuvailemaan niiden monivivahteisuutta.

Kipitin puolijuoksua viimeiset pari kilometriä, että olisin ehtinyt kuvaamaan edes hetkisen tuota väriloistoa. Liukastelin asfaltilla, joka oli päivän aikana muuttunut lätäkköisestä jäätävän liukkaaksi.

En kuitenkaan ehtinyt. Olin minuutin, pari myöhässä. Kun pääsin kotiin, taivas oli jo syvänsininen, jota vasten kanervatkin näyttivät pikimustilta. Mutta kaunis väri oli sekin, verrattuna siihen tympeään harmaaseen, jollainen se on viime aikoina tuntunut vain olevan.

Iloa ja valoa joulukuuhunne!