Ensimmäisenä adventtina

otin pienen varaslähdön jouluvalojen sytyttämiseen ja leivoin vuoden ensimmäiset piparkakut.

Kun otin piparkakut pois uunista, satuin katsomaan ulos ikkunasta. Satoi lunta. Tai no, räntäähän se ehkä pikemminkin oli. Suurin osa suli pois heti maahan osuessaan, mutta harvakseltaan näkyy maassa valkoista.
Tuli pieneksi hetkeksi jotenkin hyvin jouluinen olo.



Olen unohtanut kertoa ihanasta pikkulaulajasta, jonka kohtasin kuluneella viikolla. Olin kaupungilla asioilla. Vastaan tuli eräs äiti 2–3-vuotiaan lapsensa kanssa. Lapsi istui rattaissa ja hoilasi tiernapoikalauluja. Tuli jotenkin hirveän hyvä mieli.
Pikkulaulajan laulusta tajusin, että jouluun ei tosiaan ole enää kuukauttakaan. Syksy on taas hujahtanut kuin siivillä.

Torstai.

Aamulla satoi räntää vaakatasossa ja totesin kaipaavani lunta - näitä räntä- ja vesisateita on nähty tälle syksylle jo ihan tarpeeksi.
Päivän pituus oli tänään vain 5 tuntia 4 minuuttia - puolitoista tuntia vähemmän kuin tasan kaksi viikkoa sitten.
Tein eräänä pimeänä iltana helmet - vasta tänään huomasin, että ne eivät olekaan täysin vihreät, jollaisiksi ne suunnittelin.
Olo on uuvahtanut - en jaksa keskittyä mihinkään.

Onneksi kohta on viikonloppu.

Tavattiin

maijjan ja Sannan kanssa.


Sannan kanssa oli tavattu alkuviikosta ensimmäisen kerran, maijja nähtiin nyt ensimmäistä kertaa. Silti tuntui, että no eihän se maijja mikään vieras ole. Ihan kuin olisi tuntenut jo kauan aikaa. Sehän on maijja.
Sehän on maijja, jolla on superhieno hame ja simpukkakorvikset.
Sehän on kotoisinkin melkein naapuripitäjästä.
Me kaikki kolmehan puhutaan ihan samalla murteella (mitä nyt välillä maijja sanoi sekaan 'mie' ja 'sie').

Tuli jotenkin niin kotoisa olo.


Kiitos te ihanaiset, oli mukavaa. Tavataan taas.

Marraskuista maisemaa.

Kivoja asioita.

Tällä viikolla on tuntunut ehtineen tapahtua jo vaikka mitä kivaa, vaikka nyt on vasta keskiviikko!

Ensin kylässä kävi Sanna tuoden mukanaan ihania kukkasia. On se vain niin hurjan hassua, kuinka hän tuntui niin tutulta, vaikka tapasimme nyt vasta ensimmäistä kertaa. Kiitos Sanna, toivottavasti nähdään taas pian!

Eilen posti toi kortin ja tänään kirjeen. Kirje oli kummitädiltä. Minusta on ihanaa, kuinka hän vieläkin lähettää minulle kirjeitä ja kortteja, joissa kertoo heidän kuulumisiaan. Kunpa muistaisi itsekin lähettää heille kortteja vähän useammin.

Tänään piipahdin kirpputorilla etsimässä neuletakkia. Sellainen löytyikin. Lisäksi löytyi huivi ja suloinen nahkalaukku, joka taitaa olla jonkun itse tekemä. Minulle tuli siitä kuosista itseasiassa heti mieleen mummolan vanha sohva!

Viikonlopullekin on tiedossa kivoja suunnitelmia. Pääsen syömään syntymäpäiväkakkua ja luvassa on myös kirppiskierros. Ja pian menen myös elämäni ensimmäiselle ratsastustunnille!

Viikonloppu

on sujunut pitkästä aikaa vain lepäilyn ja oleskelun merkeissä.



Olen katsonut elokuvia, herkutellut, torkkunut, askarrellut, nukkunut pitkät yöunet.


Ja on sille lepäämiselle ollut ihan oikea syykin; influenssarokotteet. Ei mitään pahoja sivuoireita kuitenkaan, vähän vain lihas- ja päänsärkyä sekä jotenkin semmoinen vetämätön olo - ei ole jaksanut tehdä oikein mitään.


Kaikesta huolimatta lauantai ja sunnuntai ovat pitkästä aikaa tuntuneet oikeasti viikonlopulta - ei ole ollut töitä, ei tenttilukemisia, ei mitään pakollista tekemistä. En edes muista, milloin olisi viimeksi ollut näin vapaata!
Täytynee jatkossa miettiä kaksi kertaa ennen kuin lupautuu viikonlopuksi töihin; kyllä näitä paria vapaapäivää viikossa tarvitsee. Nyt sen näköjään vasta huomaa, kun ei enää muista, milloin ei viimeksi olisi töissä viikonloppujaan viettänyt...

Eilen, tänään, huomenna.

Eilen
*lähetin postissa pienen paketin, johon laitoin viisi postimerkkiä, että se varmasti menee perille.
*ostin melkein piparkakkuja, kunnes näin, että niissä oli appelsiinia. en sitten ostanutkaan niitä, koska en voi syödä appelsiinia. (ei kai niissä yleensä sitä ole?)
*ostin postikortin, jossa on kissa ja vanhanaikainen kamera.

Tänään
*ostin syntymäpäiväkortin, kirjoitin sen ja toivon muistavani lähettää sen huomenna.
*ajoin pyörällä ja pelkäsin koko ajan kaatuvani.
*lunta satoi vaakatasossa suoraan silmiin.
*sain viestin, että eilen lähettämäni paketti oli mennyt perille.
*päivän pituus oli kuulemma kuusi tuntia ja kolmekymmentäviisi minuuttia.

Huomenna
*nukun kaksi tuntia pidempään kuin tänä aamuna.
*yritän muistaa lähettää sen syntymäpäiväkortin.
*toivon ehtiväni kotiin ennen hämärää.
*yritän muistaa ostaa uuden kalenterin, tulostuspaperia, puurohiutaleita ja teetä sekä viikonlopuksi jotain herkkuruokaa.
*pesen punasävyistä pyykkiä.
*lainaan ehkä kirjastosta jonkin kirjan, joka toivon mukaan osoittautuu hyväksi.
*iloitsen viikonlopusta, jolloin ei pitkästä aikaa ole mitään pakollista tekemistä.

Harmaana aamupäivänä

*banaanikakkua hänen ohjeellaan (on muuten tosi hyvää!) ja Toastin selailua
*kauan kadoksissa olleen perhoskorun löytymisen ihastelua (se onkin kimaltelevampi kuin muistin, mutta nätti silti. koru löytyi tosin jo viikonloppuna, mutta koska se oli kadoksissa vuosia, jatkan ihastelua edelleen)
*lapasten kutomista, vaikka mieluummin kutoisin jälleen yhden myssyn (niitä on tosin jo tarpeeksi itselle tehtynä, joten seuraava päätyy sitten varmaan joululahjaksi)

Ihan kiva aamupäivä.

Ruoka-asiaa.

Kävelin tänään kaupassa aivan päämäärätiedottomana. En osannut päättää lainkaan, mitä tekisin ruoaksi. Tuntui, että kaikkea on ollut ihan vasta eikä mikään tuntunut sopivalta ruoalta täksi päiväksi. Lopulta päädyin yhteen kestosuosikkiin; teen broilerin paistisuikaleista kastikkeen ja lisukkeeksi riisiä. Tylsää, mutta hyvää.

Mitä teillä syödään tänään?

Ainakaan vielä marraskuu ei ole ollut niin pimeä, ankea, masentava tai hidas kuin muistelin. Toisaalta, alussahan tätä kuuta vielä ollaan. Kyllähän ne päivät ovat harmaita ja vähävaloisia, lyhyitä, mutta silti.



Nyt ei ole näkynyt lunta. Aamulla satoi muutaman lumihiutaleen, kun pyöräilin luennolle, mutta maahan se ei jäänyt näkyviin. Vielä on näkyvissä isoja lehtikasoja, tykkään niistä. Niissä on kiva kävellä ja kuunnella, kuinka lehdet kahisevat. Tulee lapsuus mieleen ja se, kuinka aina haravoitiin lehtiä ja sitten hypättiin siihen kasaan.
Kohta se lumi varmaan taas tulee.



Tämmöinen aloitus on ollut ihan hyvä alku tälle kuulle. Jatkuisipa tämmöisenä loppukuunkin ajan. Siis semmoisena, että vaikka on harmaata ja pimeää ja hidasta, niin se ei tuntuisi semmoiselta. Tuntuisi semmoiselta mukavalta kuulta, sääolosuhteista huolimatta.

Vaihtelua.

Kävelin eilen ruokakauppaan eri reittiä kuin tavallisesti. Nyt matka oli paljon pidempi, mutta oli hauska nähdä, mitä toisen reitin varrella on.

Näin pikkuisen koiranpennun, joka aina vähän väliä pysähtyi pyörimään ympyrää ja jahtaamaan omaa häntäänsä.
Näin vanhan rouvan, joka käveli hurjan lujaa vauhtia vetäen tarmokkaasti perässään rullien päällä olevaa laukkua.
Näin viidellä parvekkeella jouluvalot (kahdet siniset, yhdet kirkkaat, yhdet vilkkuvat ja yhdet kelta-punaiset) ja kahdella ikkunalla kyntteliköt. (Minun mielestäni vähän liian aikaisin, mutta...)
Näin kaksi pientä koululaista, joilla oli tupsupipot ja jotka taluttivat polkupyöriään. Kaupassakäyntini aikana he olivat edenneet noin viisitoista metriä.

Seuraavalla kauppareissulla kierrän kaupalle taas uuden reitin kautta.

***

Kuuntelen Jenny Wilsonia. Olen aiemmin kuullut hänestä, mutten ole jostakin syystä vaivautunut kuuntelemaan. Harmi, olen jäänyt paljosta paitsi. Onneksi löysin hänet nyt.

Marraskuun ensimmäinen.

Kalenteri täyttyy hitaasti mutta varmasti tulevista luennoista, tenttiajankohdista, työvuoroista, tärkeistä 'muista tehdä sitä ja tätä' -merkinnöistä sekä erilaisista listoista ja menoista. Tulevat viikot näyttävät pelottavan kiireisiltä. On niin paljon tehtävää ja muistettavaa. Tekisi mieli nakata kalenteri piiloon ja leikkiä, etten tiedä niistä kiireistä yhtään mitään.

Mutta ei. Nyt ryhdistäydyn, leikkaan lautaselle palasen kaakkua ja otan esille tenttikirjat. Ja opettelen toimimaan uuden päätökseni mukaisesti: yritän opetella ottamaan päivän kerrallaan, en miettimään ja stressaamaan turhaa tulevasta.

Tulkoon millaista kiirettä tahansa, minä otan vain päivän kerrallaan.

Toivon sinulle hyvää marraskuuta!