Aurinko! Ja vielä pesupähkinöistä.

Olen ollut aivan innoissani koko päivän tänään - aurinko on paistanut aamusta lähtien! Tuli jo heti aamulla niin energinen olo, kun näki pilvettömän taivaan ja auringonpaisteen. Kummasti se aurinko vaan piristää!

En edes muista, milloin viimeksi aurinko olisi paistanut kauempaa kuin muutaman minuutin, saati sitten koko päivän ajan. On ollut taas niin kiva seurata, kuinka auringonvalo luo varjoja seinille ja heijastuu esineistä.



Ja sitten voisin vielä vähän kehaista niitä pesupähkinöitä. Olen käyttänyt nyt niitä reilun kuukauden, ja täytyy sanoa, että koko ajan olen vain entistä tyytyväisempi. Aluksi käytin vain pelkkiä pesupähkinöitä, sitten otin mukaan huuhteluaineeksi etikan. Vaatteista tulee niin pehmeitä ja puhtaita!
Minulla on hyvin herkkä iho (täytyy olla aina tosi tarkkana saippuoiden yms. kanssa, ei käy läheskään kaikki). Senkin takia vähän aluksi jännitin, että mitenhän käy, koska monesti pesupulvereistakin on tullut kutinaa ja pahojakin ihottumia. Pesupähkinöistä ei ole tullut yhtään mitään oireita.
Eli siis; olen edelleen hirmuisen tyytyväinen pesupähkinöihin enkä kyllä enää vaihda tavallisiin pesupulvereihin!

Sininen

on jännä väri.


Se oli vuosia sitten lempivärini. Sitten tuli stoppi. Tuntui, että sinistä oli ihan liikaa kaikkialla. En halunnut sitä vaatteisiini, en kotiini. En mihinkään.


Nyt mieli on pikkuhiljaa muuttunut. Eihän se sininen niin paha olekaan - se on oikeastaan aika hyvä.
Monisävyinen. Rauhoittava. Raikas. Soma. Kaunis.



Totuttelen jälleen siniseen. Mutta vain pieninä annoksina. En halua kyllästyä siihen toista kertaa.

Sanoja sunnuntaista.

Tasainen.

Kirpakka.

Kolea.

Harmahtava.

Värikäs.

Villainen.

Raikas.

Hiljainen.

Hidas.

Mausteinen.

Suolainen.

Makea.

Rauhallinen.

Seurallinen.

Hyvin sunnuntaimainen.

***

Entäpä sinun päiväsi?

Hankalasta hyväksi

muuttui tämä päivä.


Aamu oli niitä aamuja, kun mikään ei suju.

Nukuin liian pitkään, koska kännykästä oli yöllä loppunut akku eikä herätyskello sitten soinut (näköjään lomallakin voi nukkua pommiin).
Hammasta särki (pahuksen viisaudenhammas).
Kaikki puhtaat ja ehjät sukat olivat mystisesti kadonneet (toisessa jalassa on nyt violetti sukka ja toisessa harmaa).
Tukka ei ollut hyvin, ei sitten millään tavalla (tätä en taida kommentoida mitenkään, koska se ei vieläkään ole hyvin).
Tuli kamala kiire (kaikkien edellä mainittujen yhteissummasta).


Hyväksi päiväksi se sitten kuitenkin muuttui.

Kävin kylässä ystävällä (edellisestä tapaamisesta oli aikaa kokonainen vuosi!).
Ostin piristykseksi itselleni ranteeseen kiliseviä koruja (kuulostan nyt kuulemma kävelevältä joulukuuselta).
Sain tuliaissuklaata ulkomailta (kuoret säästän, ovat niin nätit!).
Söin monta keksiä (ehkä vähän liiankin monta).



Mainiota ja sujuvaa viikonloppua jokaiselle!

Muutamia kirppislöytöjä.

Emalimuki eurolla. Pussillinen erilaisia villalankoja maksoi myöskin vain euron!



Puolellatoista eurolla Arabian lautanen. Kolme jälkiruokakippoa olivat myös yhteensä vain 1,50 euroa (näitä minulla olikin yksi ennestään mummulta perittynä ja nyt sitten sain kolme ihan samanlaista lisää, jippii!).



Lankarullat kahdella eurolla. Ruusuhuivi 2,30e.



Ja sitten yksi suosikkilöydöistä. Arabian tarjoiluvati, joka oli vähän kalliimpi (12e), mutta en raaskinut olla ostamatta sitä. Minulla on samaa sarjaa jo ennestään yksittäinen lautanen ja tykkään tuosta kuvioinnista kovasti. (Sattuisiko joku muuten tietämään tämän sarjan nimeä? En ole löytänyt mistään tietoa.)



Joidenkin tavaroiden alla näkyvä punavalkoinen kangas löytyi kangaskaupan alelaarista. Se on menossa seinälle.

Seitsemän

faktaa minusta.


1. En luota ihmisiin kovinkaan helposti. Vaatii paljon, että avaudun ja kerron omista asioistani. Sen vuoksi pidän välillä erikoisena sitä, että kirjoitan blogia ja kerron tätä kautta elämästäni. Toisaalta blogistani tietää lähipiiristäni vain yhden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä, joten voin luottaa siihen, että blogissa kertomani asiat pysyvät vain blogin asioina.
Tähän täytyy kyllä vielä sanoa jotain: olen viimeisen vuoden aikana tavannut muutamia ihmisiä, joihin olen jostakin syystä voinut heti luottaa. Olen ollut aivan ihmeissäni, kuinka olenkaan voinut olla niin luonnollisesti heidän seurassaan.

2. Analysoin muiden ihmisten käyttäytymistä aivan liikaa. Siitä haluaisin opetella eroon.

3. Jännitän uusia tilanteita paljon. Aina kuitenkin huomaan jälkeenpäin, että eihän tuossa ollutkaan mitään jännitettävää. Kun vain muistaisikin sen ennen niitä uusia tilanteita...


4. Jumitun aina kausittain syömään tiettyjä ruokia: jotakin tiettyä jogurttia, jotakin tiettyä leipää, jotakin tiettyä ruokaa broilerista valmistettuna jne. Tällä hetkellä olen syönyt monta viikkoa vain mustikka-vadelmajogurttia. Alkaa jo vähitellen kyllästyttää. Mutta siltikin syön vain sitä, kunnes tulee totaalinen stoppi.

5. En pidä lentokoneista enkä lentämisestä. En pelkää niitä, mutta ajatus lentämisestä jotenkin ahdistaa. Haaveilen aina matkoista ulkomaille, mutta ne kaatuvat siihen, että pitäisi mennä lentokoneeseen. En tiedä, mistä tämä on tullut - nuorempana pidin lentämisestä kovasti. Sitten vain yhtäkkiä tuli tunne, että ei, en halua mennä lentokoneeseen.


6. Pidän järjestelmällisyydestä. Saatan kuitenkin aikani katsella kotonakin lievää sekasotkua ja kaaosta, kunnes alkaa ahdistaa ja sitten täytyy kaikki saada tiettyyn järjestykseen.

7. Olen melkoinen kotihiiri. En tykkää mennä ja kulkea ja vain piipahtaa kotona nukkumassa. Paljon mieluummin vietän aikaa kotosalla, teen kotitöitä tai vain oleskelen. Tai eipä sillä väliä, mitä tekee: pääasia kuitenkin, että voi olla kotona.


Kiitos haasteesta Jonnalle. Minä en haasta ketään, vaan jätän haasteen avonaiseksi kaikille teille, jotka ette tätä ole vielä tehneet.

Leppoisasti

sujuva sunnuntai.

Lukemista, kutomista, olemista vain.

Olen muuten aivan ihastunut tähän myssyohjeeseen, kolmas myssy on valmistumaisillaan. Seuraavasta tulee ehkä okrankeltainen.
Tajusin myös, että tarvitsen Toastin kuvaston kaltaisen pussukkalompakon. Täytynee lisätä ompelulistalle.

Talvi tuli.

Toisaalta ihan mukavaa. On valoisaa ja kirkasta.
Toisaalta hoen koko ajan mielessäni: sula pois, sula pois, sula äkkiä pois äläkä tule takaisin vielä kovinkaan pian...

Suuntana syysloma.

Aion

tehdä pitkiä kävelyretkiä
käydä kirppiksillä
nähdä ihmisiä, joita en ole nähnyt liian pitkään aikaan
tehdä ehkä retken erääseen ihanaan kaupunkiin
olla ajattelematta opintoja
unohtaa kalenterin laukun pohjalle
nukkua, nukkua, nukkua
olla vain.

Huomioita eiliseltä.

Heräsin ennen seitsemää peruuttavan rekan piippaukseen.
En jaksanut pedata sänkyä.
Söin lautasellisen puuroa voisilmän kera.
Imuroin.
Lähetin postikortin.
Ostin ruokakaupasta omenalle tuoksuvaa käsisaippuaa, 13 perunaa, kaksi banaania, paketin margariinia ja viisi jogurttia.
Banaanien tarra tarttui perunapussiin.
Söin kolmatta päivää ruoaksi perunamuussia ja jauhelihamureketta.
Söin jälkiruoaksi viipaleen kaupan kääretorttua.
Näin valtavan suuren lintuparven lentämässä kattojen yllä.
Istuin luennolla.
Kirjoitin muistiinpanoja.
Olin onnellinen ystävän puolesta.
Nauroin.
Join pillimehun.
Seurasin ikkunasta puista marjoja syöviä lintuja.
Kastelin rahapuun.
Täytin ristikkolehteä.
Ostin lähikaupasta 258 grammaa irtokarkkeja ja suklaalevyn.
Varpaita paleli.
Laitoin tossut jalkaan.
Söin liikaa irtokarkkeja.
Löysin repun taskusta heijastimen, jonka luulin hukanneeni.
Luin lehtiä.
Suunnittelin.
Haaveilin.
Luin blogeja.
Lähetin sähköposteja.
Yllätyin.
Päivitin kalenteria.
Virkkasin yhden kukan ja aloitin toista.
Keitin iltapuuron.
Menin nukkumaan ennen kymmentä.

Tiistai oli hyvä päivä.

Pari uutta juttua.

Tuoli löytyi kirppikseltä. En yleensä tykkää ollenkaan nahkaisista huonekaluista, mutta tähän ihastuin heti. Ja on muuten tosi tukeva ja hyvä istua!


Lamppu onkin vilahtanut aiemmin jo yhdessä kuvassa, mutta voisinpa kertoa siitä vähän enemmän. Kaivoin lampun kesällä esiin lapsuudenkodin leikkimökistä. Lampunjalka oli vaalean männynvärinen, ehdoton inhokkini. Pienellä tuunauksella siitä tuli kuitenkin oikein mieluinen.
Varjostin on paikoitellen pienillä kupruilla ja aina hieman kallellaan. Mutta eipä se minua haittaa, oikeastaan päinvastoin - tuollaisena se on juuri hyvä, persoonallinen.