Monimutkaistunut ajattelija tarvitsee tauon.

Ajatuksissa on viime viikkoina pyörinyt koulujuttuja lähes joka hetki. Huomaan pohtivani ja käänteleväni termejä ja ammattisanastoa ihan liikaa.
Yksinkertaisistakin asioista on tullut liian monimutkaisia, kun niitä miettii koko ajan. Yritän kirjoittaa paperille ylös ajatuksiani, jos se vähän selventäisi. Ja mitä vielä, menen entistä enemmän sekaisin.
Lopulta ajatukset ovat ihan solmussa - kuin lankakerä, jonka alkua ei näy.

Tajusin, että tarvitsen tauon ajattelusta.

Loin puikoille silmukoita ranteenlämmittimiä varten. Kudoin vähän matkaa, kyllästyin. Mielessä pyöri vieläkin koulujutut, ehkä sen vuoksi, että kutominen sujuu liian rutiinilla.
Päätin etsiä jonkin uuden ohjeen.
Löytyi myssyohje. Jätin ranteenlämmittimet sikseen, etsin pyöröpuikot, loin silmukat, kudoin ensimmäisen kerroksen. Nyt haen kaapista suklaata ja jatkan kutomista. Aion hokea ääneen 'oikea, oikea, nurja, nurja' etten vain vahingossakaan päädy ajattelemaan mitään, mikä liittyy opintoihin.

Lenkin varrella nähtyä.

Kalenterin välistä

löytyy värikkäitä lehtiä, joita olen löytänyt ulkoa. Olen kerännyt ne kaikista kauneimmat mukaani, ensin taskun pohjalle ja sitten kalenterin väliin, jotta harmainakin syyspäivinä saisi nähdä hieman hehkuvia syksyn värejä.

Pesupähkinät

on nyt testattu.

Täytyy heti aluksi sanoa, että en ennen testausta oikein uskonut näiden tehoon. Ajattelin, että eiväthän ne voi toimia.


Olin väärässä. Hyvin väärässä.

Olen nyt pessyt kolme koneellista pyykkiä pesupähkinöillä enkä ole laittanut joukkoon ollenkaan huuhteluainetta. Pyykistä on tullut ennen kaikkea puhdasta, erittäin pehmeää sekä myös puhtaalle tuoksuvaa.
Vertailin paria puseroa, joista toisen olin pessyt pyykinpesujauheella ja huuhteluaineella, toisen pesupähkinöillä. Pähkinäpyykki oli paljon pehmeämpää ja muutenkin jotenkin paljon miellyttävämmän oloista.

Oma kokemukseni pesupähköinöistä on siis erittäin positiivinen. Tästä lähtien pesen pyykkini vain ja ainoastaan pesupähkinöillä, ehdottomasti. Harmittaa vain, etten ole aiemmin rohkaistunut näitä kokeilemaan!

Pesupähkinöistä löytyy lisätietoa esimerkiksi täältä.

Taas hujahti

yhden viikon arkipäivät.


Olen virkannut monen monta kukkaa. Olen syönyt liikaa irtokarkkeja. Olen ostanut kirjaston poistomyynnistä 0,50 eurolla Astrid Lindgrenin vihreäkantisen, yli viisikymmentä vuotta vanhan kirjan. Olen vaihtanut pikkukengät syyssaappaisiin ja etsinyt kaapista villasormikkaat kylmiin aamuihin.



Viikonloppuna aion testata vihdoin ja viimein ne pesupähkinät (raporttia tulossa). Aion myös syödä lisää karkkeja vieraillen samalla Astrid Lindgrenin mukana 1950-luvun Amerikassa ja toivon mukaan kuvata värikkäitä puunlehtiä.

Kaunista syysviikonloppua!

Muistelua.

Matkustin eräänä päivänä sinivaunuisessa pikajunassa. Kuului kovaa kohinaa koko matkan ajan. Mietin, liekö olin valinnut koko vaunun meluisimman istumapaikan. Piti melkein huutaa, jotta toisella puolella käytävää istunut tuttava kuuli, mitä sanoin. Vaunu tärisi ja kolisi. Penkit olivat kuitenkin entisellään - valtavan pehmeät ja mukavat.

Tuli mieleen ihan ensimmäinen junamatkani. Olin varmaan neljän tai viiden, kun matkustimme junalla mummulta kotiin. Voi kuinka se olikaan jännittävää.
Matkaeväinä oli mansikkapillimehua ja eväsleipiä, taisipa olla suklaakeksejäkin.
Lukemiseksi halusin ehdottomasti Aku Ankan taskukirjan, koska mukana matkustavalla serkullakin oli sellainen. Ja niinpä mummu osti minullekin ensimmäisen taskukirjani. Minä tosin vain katselin kirjasta kuvia, koska en ollut vielä oppinut lukemaan. Vaikka en minä kyllä paljoa aikaa kirjan parissa viettänyt, katselin mieluummin ikkunasta ulos. Tuntui hurjalta, kuinka nopeasti maisemat vaihtelivat.
Ja se, että sai kävellä ympäriinsä junan liikkuessa, ei tarvinnut istua paikallaan kuin automatkoilla - se vasta jännittävää olikin!

Nykyään sitä matkustaa junassa niin usein, että kaikki matkat tuntuvat samanlaisilta. Jotenkin tuo ensimmäinen junamatka on kuitenkin jäänyt mieleen. Sitä on mukava muistella aina silloin tällöin.

Onko sinulla muistoja lapsuutesi junamatkoista?

Perjantaina

*pihlajanmarjat saivat seurakseen ruusumarjoja


*löytyi juuri sopiva raitapaitanen


*kylässä kävi mieluinen vieras tuoden mukanaan ihastuttavia tuliaisia (kiitos anniina!)


*muistin vihdoin ja viimein ostaa pesupähkinöitä. tunnustan: olen ollut hieman epäileväinen niiden tehoa kohtaan. olen kuitenkin kuullut näistä niin paljon hyvää, että pakkohan niitä on kokeilla...


kivaa viikonloppua jokaiselle!

Hyvä viikon alku.

Monet mieltä painaneet asiat ovat selvinneet ja kääntyneet parhain päin. Jo aiemmin tehdyt valinnat ovat vain vahvistuneet ja olen tajunnut, että ne ovat olleet oikeita valintoja juuri minulle.

Stressi alkaa ehkä vihoviimein hellittää näiden tapahtuminen ansiosta - joskin olen huomannut, että olen ehkä ikuinen stressikimppu. Aina löytyy jotain uutta stressattavaa. Olisi ihanaa edes joskus olla aivan huoleton, ilman kaikenmaailman huolia ja murheita.
Aionkin yrittää olla stressaamatta siitä stressistä. Ehkä se on täysin mahdotonta, mutta ainakin aion kokeilla.
(Jos jollakulla on hyviä stressinhallintakeinoja, ottaisin niitä kiitollisena vastaan!)

Stressiä tai ei, juuri nyt on helpottunut olo ja hyvä mieli. Varsin mukava tapa aloittaa viikko.

Syyskuu

tuntui tuovan mukanaan sateet. Erehdyin eräänä aamuna laittamaan jalkaan ballerinat ja onnistuin astumaan lätäkköön miltei heti ulos päästyäni. Mitä seurasikaan? Läts, läts, läts, kävelin koko päivän märillä kengillä ja sukat kastuneina. No, ilmankos se flunssa iskikin. Nyt onneksi vointi on jo parempaan suuntaan menossa.

Onneksi niitä auringonpaistehetkiäkin on kuitenkin näkynyt. Niitä toivon lisää.

Toivon sinulle kaunista ja ihanaa syyskuuta.

Etana etana,

näytä sarves,
onko huomenna pouta?

Kulhot

ovat muodostuneet korujen säilytyspaikoiksi.



Löytäisinpä jostakin pihlajanmarjojen väriset helmet. Niin, ja kulhojakin täytyy ostaa lisää.