Elokuun viimeisenä päivänä.

Pihlajanmarjoja ja maatuskoja ikkunalaudalla.
Uusia Joutomaan kortteja kellon ympärillä.
Oranssia lattialla, lasipurkissa ja sohvatyynyssä.

Nyt on hyvä mieli siirtyä syyskuuhun.

Aarrelaatikko.

Mummun lankalaatikko, jonka kansi on ajan myötä haalistunut, värit ovat halkeilleet. Olen onnellinen, ettei kukaan ehtinyt maalata kantta. Se on täydellinen juuri tuollaisena.

Sisällä lankoja jos jonkinlaisia; syksyn värejä, karamellisävyjä, tummaa, vaaleaa, hailakkaa, kirpakkaa, rullia, lankakeränykeröitä.

Lisäksi pohjalta löytyy nuppineuloja, 10 pennin kolikko ja vanha nimineula. En raaski ottaa niitä sieltä pois, koska tuntuu, että ne kuuluvat sinne. Siellähän ne ovat olleet jo vuosikausia, olkoot siis jatkossakin.

Syksyn tuoksua.

Mummolan pihamaalla

oli
jonossa marssiva sieniperhe
marjoja puussa ja maassa
kukkia kukkivina ja kuivuneina.

Ja ne päivät kulkevat kuin lentäen.

Kuuntelen häntä. En ymmärrä sanoja, mutta ehkä ymmärrän siitä huolimatta.

Tove Janssonin Kesäkirja

osoittautui kirjaksi, jonka lukemista ei voi jättää kesken. Sitä vain lukee ja lukee ja lukee, kunnes huomaa sanojen loppuneen, kirjan viimeisen sivun saapuneen.



Varsin ihana kirja.

****

Tänään on satanut koko päivän. Olo on tuntunut hailakalta, harmaalta, väsyneeltä, kyllästyneeltäkin. En osaa oikein kuvata sitä. On ollut sellainen päivä, joka on tuntunut vain jatkuvan ja jatkuvan. Sellainen, jona ei saa mitään tehtyä eikä siitä tekemättömyydestä osaa edes nauttia.

Hyväksyin tänään sen, että syksy on tulossa. Se toi jollakin tavalla selkeyttä oloon.
Annoin itselleni luvan odottaa niitä kuulaita syyspäiviä, syksyn kirpeyttä, ruskan värejä ja niiden tuomaa energiaa. Sellaisia päiviä, jolloin voi kahlata oranssien lehtien keskellä ja haistella raikasta syksyn ilmaa, pistää päähän myssyn ja kietaista kaulaan huivin.

Niitä päiviä minä odotan ja iloitsen, kun tiedän niiden olevan tulossa.

Eräällä rannalla

vesi oli hyvin kylmää ja hiekka polttavan kuumaa. Kaislikko suhisi tuulessa ja jossain kaukana kuului lintujen laulua.

Suljin silmäni ja kuvittelin, että on keskikesä. On haikeaa ajatella, että on jo elokuun puoliväli. Kohta kesä on oikeasti ohi.

Sitä sun tätä.

Kirppiskierrokset ovat viime aikoina olleet onnekkaita. On löytynyt vaikka mitä kunnon kirppishinnoin: muun muassa täydellinen hellemekko kolmella eurolla, neuletakki eurolla, lautanen 30 sentillä sekä lehtiä, joiden kappalehinta on ollut on vaihdellut 30-50 sentin välillä.



Keittiönpöytä muistuttaa taistelutannerta leikekirjan saadessa lisää sisältöä. Kankaitakin on kertynyt odottamaan melkoinen pino. Osa odottaa verhoksi pääsyä, osalle ei ole vielä löytynyt käyttötarkoitusta ja osa jää suosiolla vielä kaappiin odottamaan käyttöä.
Alla olevan kuvan kangas puolestaan on jo saanut roolin: siitä tulee huivi.

Hellepäivinä.

Löytöjä.

Lautaset kirppikseltä parilla eurolla. Matot yllätyslöytöjä lapsuudenkodin varaston ylähyllyiltä - en edes tiennyt niiden olemassaolosta.

Onneksi löytyivät, sekä lautaset että matot.