Istuin pihakeinussa ja kudoin kaulahuivia. Jossakin haukkui koira, lapset nauroivat. Linnut visersivät puiden oksilla.

Ihana kesä, totesin.

Sateen aikana.

Eilen illalla satoi kaatamalla.


Idänpuoleinen taivas oli tumma, uhkaava.
Länsitaivas puolestaan hohti kullansävyisenä, vaaleanpunertavana, lempeänä.

Hitaasti, mutta silti nopeasti.

Ajantajuni on jotenkin sekoittunut. Tunnit tuntuvat pitkiltä, mutta päivät ja etenkin viikot kuluvat silti nopeasti.


En voi käsittää, että kohta on jo elokuu. Tekisi mieli huutaa, että vastahan se kesäkuu alkoi!

Vaikka kyllä sen jo tuntee, sen elokuun tulon. Yöllä on pimeää, ilmassa leijuu elokuinen tunnelma. Onneksi niitä lämpimiä, aurinkoisia päiviä on kuulemma vielä luvassa. Toivottavasti jatkuvat koko elokuun ajan. Niin minä toivon.

Mustikkametsällä.

Mustikoita löytyi valitettavan vähän. Muutamat muutkin olivat ilmeisesti ehtineet vakioapajille jo aiemmin.



Mustikoiden lisäksi löytyi raavittu puu ja linnunmuna.



Viikonloppuna täytyy mennä katsastamaan parit muut paikat. Jospa niistä löytyisi enemmän marjoja.

Mansikoita, kukkia ja kulho.

Olen napsinut vatsani täyteen mansikoita. On syöty mansikkakakkua, mansikoita kera jäätelön tai jogurtin, mansikoita puuron seassa. Ja tietysti mansikoita ihan vain sellaisenaan.



Kävipä hyvä tuuri. Näin tämän kulhon ensimmäisen kerran kirppiksen ikkunassa jokin aika sitten. En muista milloin, on siitä jo useampi viikko - ellei peräti kuukausi. Kirppis oli kiinni ja minä vain ohikulkumatkalla. Harmitti ihan hirveästi, koska ihastuin kulhoon heti.

Tänään sattumalta olin liikenteessä kyseisellä paikkakunnalla, kävelin kirppiksen ohi ja päätin piipahtaa siellä. Ja mikä minua odottikaan eräällä hyllyllä - juurikin se ihana kulho! Se oli selvästi odottanut minua.

Pöllöt, bambit, kirahvit ja lintuset

löysivät kodin seinältäni.

Lomaillen.

Tuntuu kuin olisin ollut viime viikkoina koko ajan menossa jonnekin suuntaan. En kuitenkaan ole tehnyt mitään erikoista.



Kiirettä riittää. Menen siellä, täällä ja tuolla. Kiire on kuitenkin muuttunut mukavaksi kiireeksi - hallituksi, oman tahdin mukaiseksi.


Vaikka välillä tuntuu, että säntäilen vain paikasta toiseen, on silti aina kotiin mukava tulla.



Tällaista se loma parhaimmillaan on.
Monipuolista ja mukavaa.

Leinikki siellä,

leinikki täällä.

Vuosi

on kulunut siitä, kun aloitin blogini.


Hassua, miten nopeasti aika on kulunut. Tuntuu kuin vasta äskettäin olisin pohtinut, miettinyt ja harkinnut blogin oman aloittamista. Aloittaisinko vaiko en, sitä mietin pitkään ja hartaasti.


Ja eräänä lauantaina tein päätöksen. Perustin oman blogini. Hetkeäkään en ole katunut.


Vuoden aikana monet asiat elämässäni ovat muuttuneet. On ollut ihana jakaa teidän kanssanne niitä hetkiä - ovatpa ne sitten olleet isoja tai pieniä, ne ovat olleet minun arkeni aarteita.
Teidän ihania kommenttejanne luen aina huolella ja ajatuksella. Ne merkitsevät minulle paljon.


Kiitos sinulle lukijani. Toivottavasti yhteinen polkumme jatkuu vielä pitkälle tulevaan.