Lapsuudenkotini on metsän reunassa, joten metsä on ollut osana lapsuuttani lähes koko ajan. Lapsuudessa parhaita leikkejä olivat ne, joita leikittiin metsässä. Tuntuukin, että tunnen lähiseudun metsät paremmin kuin omat taskuni. Ei silloin osattu pelätä karhuja, vaikka niitä nykyään liikkuukin juurikin noissa samoissa metsissä.
Nykyisin asun kerrostalobetoniviidakossa. Välillä ahdistun siitä, kun ainoat metsään viittaavat elementit ikkunasta katsoessa ovat taloyhtiön pihalla kasvavat pensaat tai yksinäinen puu, joka kasvaa vastapäisellä pihalla.
Lapsuudenkotona käydessä on helpottavaa nähdä, kuinka se metsä on yhä siinä takapihalla. Kuinka mikään ei ole muuttunut.
Kuinka onnekas olenkaan ollut, kun olen saanut siinä idyllisessä ympäristössä kasvaa.






Forest is an important enviroment to me. My childhood home located next to a forest and I've spent countless hours playing there as a child.
Nowadays I live in another city and when I look out of the window, I see no forest.
That's why I love to see my forest everytime I visit my childhood home. It feels like nothing has change. I'm really lucky that I've got the chance to grow up in that idyllic enviroment.