27.11.2008

Ensi viikolla

on jo joulukuu! Ja kohta on jo joulu! Hurjaa, miten nopeasti aika kuluu.

Annoin itselleni luvan tehdä pieniä jouluvalmisteluita, koska marraskuu on ihan kohta ohi!

Laitoin parvekkeelle valmiiksi jouluvalot (testasin vain valoja, oikeasti sytytän ne vasta joulukuussa - siitä periaatteesta en luovu!)


ja lautaselle joulupalloja.


Aloin suunnitella joulukortteja. Pitää muistaa käydä ostamassa lisää korttitarvikkeita.



Ostin pakastimeen valmiiksi piparkakkutaikinaa. Ensi viikolla leivon siis sydämenmuotoisia piparkakkusia!


Joulu on ihana. Ja niin on myös joulua edeltävä aika.

25.11.2008

Minuuteni tuolilla.

Viime keväänä monessa blogissa esiteltiin Violetin innoittamana omaa minuuttaan tuolille aseteltujen tavaroiden muodossa. Tuolloin ajattelin, että olisipa minullakin blogi, jossa voisin esitellä oman tuolini!

Kun aloitin oman blogini, olin jo unohtanut koko asian. Tänään kuitenkin muistin sen!


Tässä siis minun tuolini! Kliks kliks klikkaa kuvaa isommaksi!


Tuolin ostin kesällä kirpputorilta. Se on aivan täydellinen! Useimmiten se toimii makuuhuoneessa vaatetelineenä, mutta aina silloin tällöin nostan sen esille. Tuolin väri on poikkeuksellinen kotonani - oikeastaan kaikki muut huonekaluni ovat paljon neutraalimman värisiä. Koen kuitenkin, että tämä on mukava piristys. Enpä olisi aiemmin uskonut pitäväni keltaisesta tuolista näin paljon kuin nyt pidän!

Tuolin selkänojalla on lempiesiliinani. Pidän hurjasti ruoanlaitosta ja etenkin leipomisesta. Viime aikoina isoin innnostus on jostakin syystä kadonnut - ehkä liika-annostus keittiössä vietettyä aikaa? Yritän elvyttää innostusta taas, koska olen kerännyt taas niin paljon uusia reseptejä, joita haluaisin kokeilla.

Elokuvat, mitähän niistä voisi sanoa? Katson mielelläni elokuvia ja yritänkin vähintään viikoittain katsoa jonkin elokuvan. Suosikkielokuviani katson uudestaan, uudestaan ja uudestaan! On tiettyjä elokuvia, joihin en kyllästy varmaan koskaan. Näitä ovat esimerkiksi Lost in Translation, Sinulle on postia ja Amélie. Elokuvissa en käy juuri koskaan - kotona on paljon kivempi katsella leffoja.

Kameran objektiivi ja valokuvat kuvaavat rakkauttani valokuvausta kohtaan. Valokuvaus on todellinen henkireikäni. Minusta on ihana katsella blogien valokuvia, päästä niiden kautta näkemään pilkahdus toisten arjesta, elämän pienistä ja suurista hetkistä. Olen kiitollinen vanhemmilleni, että meillä on otettu paljon kuvia omassa lapsuudessani. Ne ovat tärkeitä muistoja.

Laukkuja minulla on ihan liikaa. Ei niistä sen enempää.

Sisustuslehdistä katselen lähinnä kuvia ja leikkaan niitä omaan leikekirjaani. Haaveilen, ihastelen ja kauhistelen. Kerään inspiraatiota omaan sisustukseen. Kannan sisustuslehtiä kirppiksiltä kotiin, silloin tällöin ostan kaupasta jonkin lehden uuden numeron. Dekon tosin tilasin juuri itselleni.

Musiikki on aina minulle hyvin tärkeää, kuunneltuna ja soitettuna. Viime aikoina eniten soineita ovat olleet Coldplay ja Jippu. Olen soittant pianoa alle kouluikäisestä lähtien. Olen laulanut myös kuoroissa usean vuoden ajan, lisäksi olen myös soittanut ala-asteella kanteletta.

Lenkkarit ovat (lähes) jokailtainen jalkineeni. Yritän käydä lenkillä päivittäin, vaikka muutenkin kävelen ja liikun paljon. Oma jaksaminen on paljon parempaa, kun käy iltaisin edes parin kilometrin reippaalla kävelyllä tai juoksulenkillä. Nautin lenkkeilystä kaupungissa, vaikka välillä kaipaankin lapsuudenkodin metsälenkkipolkuja.

Olen todellinen vilukissa. Heti kun tulen kotiin, laitan jalkaan villasukat, joskus kahdetkin. Ja jalat ovat siltikin monesti aivan jäässä... Kesälläkin kuljen usein sisällä villasukat jalassa.

Lapaset, myssyt ja huivit ovat heikkouteni. Niitäkin minulla on aivan liikaa.

Penaali. Opiskelut vievät ison osan ajastani. Odotan innolla sitä aikaa, kun valmistun tulevaan ammattiini. Siihen saakka penaali on lähes päivittäisessä käytössä.

Tuolin alla oleva tunika on lempivaatteeni. Kirppikseltä ostettu muutamalla eurolla.

Rakastan kirjoja. Opin lukemaan ennen kouluikää ja siitä lähtien olen lukenut paljon! Kesäisin luen monta kirjaa viikossa, talvisin vähän vähemmän. Kirjastossa käyn monta kertaa vähintään viikoittain. Vaikka luenkin paljon, ei minulla siltikään ole lempikirjaa. Aika hassua.

Vanha kello kirjojen päällä kuvastaa rakkauttani kirpputoriesineisiin ja vanhoihin tavaroihin. Käyn kirpputoreilla vähintään pari kertaa viikossa.

Kengät ovat viime kesän yhdet lempikenkäni. Kesäkenkiä minulla on paljon - ne ovat laukkujen ohella heikkouteni. Voi kunpa kesäkenkiä voisikin pitää läpi vuoden!

Pieni musta muistikirja on lyhyen olemassaolonsa aikana osoittautunut erityisen tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Kaikki muistettavat asiat päätyvät vihdoinkin lappusten ja lippusten sijaan samaan paikkaan!

Ompelukone on äitini vanha. Ompelu on minulle kausittainen harrastus - välillä ompelen paljon, välillä menee jopa kuukausia, ettei kone surraa lainkaan.


Millainen on sinun tuolisi? Varsinkin te, jotka ette ole aimmin esitelleet omaa tuolianne!

23.11.2008

Painettu vuonna 1925

kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapainossa Helsingissä.

Sisäkanteen on kirjoitettu kauniilla kaunokirjoituksella isomummoni nimi, mutta vuosiluku ei täsmää hänen kouluvuosiinsa. Kanteen on kirjoitettu myös toinen nimi, mutta siitä ei saa selvää.

Se, kenen koulukirja tämä on ollut, jää ehkä ikuiseksi arvoitukseksi. Siitä huolimatta se on tärkeä ja rakas aarre.







20.11.2008

Ympyröitä ja rinkuloita

tuntui olevan tänään ympäri kotia.











18.11.2008

Tänään on ollut

... televisiopäivä. Katsoin viisi jaksoa Tukka auki -sarjaa ja viisi jaksoa Frendejä.


... pyykkipäivä. Vaihdoin sänkyyn puhtaat lakanat ja pesin kaksi koneellista pyykkiä.





... lahjontapäivä. Lahjoin itseäni visiitillä Pentikille tenttimenestyksen ja karkkilakon (tällä hetkellä karkkilakkoa kestänyt yhden kuukauden ja yhden päivän verran!) johdosta.


... herkuttelupäivä. Tein lempiruokaani ja söin ihan liikaa lohkoperunoita.



... loikoilupäivä. En ole tehnyt mitään, mikä on tuntunut työteliäältä.


Tänään on ollut siis vallan mukava päivä!

13.11.2008

Ulkona

on taas lunta. Ei tosin paljon - sen verran, että maa on valkoinen. On ihastuttavan valoisaa.



Herkuttelin ja leikkasin kuvia lehdistä. Leikekirja sai pitkästä aikaa taas täydennystä.



Ostin myös vihdoin ja viimein pienen mustan muistikirjan. Siihen lisään kaikki ne kirjat, jotka joskus haluan lukea ja elokuvat, jotka joskus haluan nähdä. Kaikki, jotka ovat tähän saakka olleet pienille paperilapuille kirjoitettuina siellä sun täällä.
Nyt ne ovat varmassa tallessa - muistan ehkä jopa joskus lukea ne kirjat ja katsoa ne elokuvat.

6.11.2008

Iltapalan



kruunasi löytö pakastimesta: pakastusrasian pohjallinen viime vuoden mustikoita. Miten hyviä ne olivatkaan!