Eilen, tänään, huomenna.

Eilen
*lähetin postissa pienen paketin, johon laitoin viisi postimerkkiä, että se varmasti menee perille.
*ostin melkein piparkakkuja, kunnes näin, että niissä oli appelsiinia. en sitten ostanutkaan niitä, koska en voi syödä appelsiinia. (ei kai niissä yleensä sitä ole?)
*ostin postikortin, jossa on kissa ja vanhanaikainen kamera.

Tänään
*ostin syntymäpäiväkortin, kirjoitin sen ja toivon muistavani lähettää sen huomenna.
*ajoin pyörällä ja pelkäsin koko ajan kaatuvani.
*lunta satoi vaakatasossa suoraan silmiin.
*sain viestin, että eilen lähettämäni paketti oli mennyt perille.
*päivän pituus oli kuulemma kuusi tuntia ja kolmekymmentäviisi minuuttia.

Huomenna
*nukun kaksi tuntia pidempään kuin tänä aamuna.
*yritän muistaa lähettää sen syntymäpäiväkortin.
*toivon ehtiväni kotiin ennen hämärää.
*yritän muistaa ostaa uuden kalenterin, tulostuspaperia, puurohiutaleita ja teetä sekä viikonlopuksi jotain herkkuruokaa.
*pesen punasävyistä pyykkiä.
*lainaan ehkä kirjastosta jonkin kirjan, joka toivon mukaan osoittautuu hyväksi.
*iloitsen viikonlopusta, jolloin ei pitkästä aikaa ole mitään pakollista tekemistä.

Harmaana aamupäivänä

*banaanikakkua hänen ohjeellaan (on muuten tosi hyvää!) ja Toastin selailua
*kauan kadoksissa olleen perhoskorun löytymisen ihastelua (se onkin kimaltelevampi kuin muistin, mutta nätti silti. koru löytyi tosin jo viikonloppuna, mutta koska se oli kadoksissa vuosia, jatkan ihastelua edelleen)
*lapasten kutomista, vaikka mieluummin kutoisin jälleen yhden myssyn (niitä on tosin jo tarpeeksi itselle tehtynä, joten seuraava päätyy sitten varmaan joululahjaksi)

Ihan kiva aamupäivä.

Ruoka-asiaa.

Kävelin tänään kaupassa aivan päämäärätiedottomana. En osannut päättää lainkaan, mitä tekisin ruoaksi. Tuntui, että kaikkea on ollut ihan vasta eikä mikään tuntunut sopivalta ruoalta täksi päiväksi. Lopulta päädyin yhteen kestosuosikkiin; teen broilerin paistisuikaleista kastikkeen ja lisukkeeksi riisiä. Tylsää, mutta hyvää.

Mitä teillä syödään tänään?

Ainakaan vielä marraskuu ei ole ollut niin pimeä, ankea, masentava tai hidas kuin muistelin. Toisaalta, alussahan tätä kuuta vielä ollaan. Kyllähän ne päivät ovat harmaita ja vähävaloisia, lyhyitä, mutta silti.



Nyt ei ole näkynyt lunta. Aamulla satoi muutaman lumihiutaleen, kun pyöräilin luennolle, mutta maahan se ei jäänyt näkyviin. Vielä on näkyvissä isoja lehtikasoja, tykkään niistä. Niissä on kiva kävellä ja kuunnella, kuinka lehdet kahisevat. Tulee lapsuus mieleen ja se, kuinka aina haravoitiin lehtiä ja sitten hypättiin siihen kasaan.
Kohta se lumi varmaan taas tulee.



Tämmöinen aloitus on ollut ihan hyvä alku tälle kuulle. Jatkuisipa tämmöisenä loppukuunkin ajan. Siis semmoisena, että vaikka on harmaata ja pimeää ja hidasta, niin se ei tuntuisi semmoiselta. Tuntuisi semmoiselta mukavalta kuulta, sääolosuhteista huolimatta.

Vaihtelua.

Kävelin eilen ruokakauppaan eri reittiä kuin tavallisesti. Nyt matka oli paljon pidempi, mutta oli hauska nähdä, mitä toisen reitin varrella on.

Näin pikkuisen koiranpennun, joka aina vähän väliä pysähtyi pyörimään ympyrää ja jahtaamaan omaa häntäänsä.
Näin vanhan rouvan, joka käveli hurjan lujaa vauhtia vetäen tarmokkaasti perässään rullien päällä olevaa laukkua.
Näin viidellä parvekkeella jouluvalot (kahdet siniset, yhdet kirkkaat, yhdet vilkkuvat ja yhdet kelta-punaiset) ja kahdella ikkunalla kyntteliköt. (Minun mielestäni vähän liian aikaisin, mutta...)
Näin kaksi pientä koululaista, joilla oli tupsupipot ja jotka taluttivat polkupyöriään. Kaupassakäyntini aikana he olivat edenneet noin viisitoista metriä.

Seuraavalla kauppareissulla kierrän kaupalle taas uuden reitin kautta.

***

Kuuntelen Jenny Wilsonia. Olen aiemmin kuullut hänestä, mutten ole jostakin syystä vaivautunut kuuntelemaan. Harmi, olen jäänyt paljosta paitsi. Onneksi löysin hänet nyt.

Marraskuun ensimmäinen.

Kalenteri täyttyy hitaasti mutta varmasti tulevista luennoista, tenttiajankohdista, työvuoroista, tärkeistä 'muista tehdä sitä ja tätä' -merkinnöistä sekä erilaisista listoista ja menoista. Tulevat viikot näyttävät pelottavan kiireisiltä. On niin paljon tehtävää ja muistettavaa. Tekisi mieli nakata kalenteri piiloon ja leikkiä, etten tiedä niistä kiireistä yhtään mitään.

Mutta ei. Nyt ryhdistäydyn, leikkaan lautaselle palasen kaakkua ja otan esille tenttikirjat. Ja opettelen toimimaan uuden päätökseni mukaisesti: yritän opetella ottamaan päivän kerrallaan, en miettimään ja stressaamaan turhaa tulevasta.

Tulkoon millaista kiirettä tahansa, minä otan vain päivän kerrallaan.

Toivon sinulle hyvää marraskuuta!

Aurinko! Ja vielä pesupähkinöistä.

Olen ollut aivan innoissani koko päivän tänään - aurinko on paistanut aamusta lähtien! Tuli jo heti aamulla niin energinen olo, kun näki pilvettömän taivaan ja auringonpaisteen. Kummasti se aurinko vaan piristää!

En edes muista, milloin viimeksi aurinko olisi paistanut kauempaa kuin muutaman minuutin, saati sitten koko päivän ajan. On ollut taas niin kiva seurata, kuinka auringonvalo luo varjoja seinille ja heijastuu esineistä.



Ja sitten voisin vielä vähän kehaista niitä pesupähkinöitä. Olen käyttänyt nyt niitä reilun kuukauden, ja täytyy sanoa, että koko ajan olen vain entistä tyytyväisempi. Aluksi käytin vain pelkkiä pesupähkinöitä, sitten otin mukaan huuhteluaineeksi etikan. Vaatteista tulee niin pehmeitä ja puhtaita!
Minulla on hyvin herkkä iho (täytyy olla aina tosi tarkkana saippuoiden yms. kanssa, ei käy läheskään kaikki). Senkin takia vähän aluksi jännitin, että mitenhän käy, koska monesti pesupulvereistakin on tullut kutinaa ja pahojakin ihottumia. Pesupähkinöistä ei ole tullut yhtään mitään oireita.
Eli siis; olen edelleen hirmuisen tyytyväinen pesupähkinöihin enkä kyllä enää vaihda tavallisiin pesupulvereihin!

Sininen

on jännä väri.


Se oli vuosia sitten lempivärini. Sitten tuli stoppi. Tuntui, että sinistä oli ihan liikaa kaikkialla. En halunnut sitä vaatteisiini, en kotiini. En mihinkään.


Nyt mieli on pikkuhiljaa muuttunut. Eihän se sininen niin paha olekaan - se on oikeastaan aika hyvä.
Monisävyinen. Rauhoittava. Raikas. Soma. Kaunis.



Totuttelen jälleen siniseen. Mutta vain pieninä annoksina. En halua kyllästyä siihen toista kertaa.